Viikko sitten heräsin pitkästä aikaa huvittelumielessä ennen kuutta. Kevään edetessä olin joutunut toteamaan, että nykyisessä elämäntilanteessa on turha haaveilla kaikessa rauhassa suoritettavasta viikonloppuretkeilystä, jos sitä ei toteuta silloin kun muu perhe vielä vetelee sikeitä. No ei tämä varsinaisesti mikään suuri vahinko ollut, sillä kevätaamut ovat ehdottomasti heräämisen arvoisia. Maisema on vielä yksinkertainen ja jopa rujo. Edellisvuoden puoliksi maatuneet kasvit piilottelevat hentoa vihreyttä, pakkasyö on ehkä peittänyt maan kuuralla, peltoaukeat verhoutuvat sumuun, lehdot tyrkkäävät jo kukkameren ensimmäistä aaltoa ja äänimaisemassa on alkavaa kiihkeyttä, mutta yksittäiset lintulajit saa kuitenkin vielä helposti poimittua korviinsa. Jotain maagisen kaunista siinä oikeastaan aina on.
 |
| Usvaa ja aamun kajastusta Bruksträsketillä. |
Päädyin lopulta hieman sattumalta, muutaman pellonlaita- ja järvenrantapysähdyksen jälkeen, Mustioon Korpuddeniin, joka oli retkikohteena ihan uusi tuttavuus. Jälkeenpäin suoritettu googlailu paljasti mm. että alue on
Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistuksessa. Lohjanjärven ympäröimä niemi on hurmaava kohde pikkuretkelle vaikkapa lasten kanssa. Niemen kiertää parin kilometrin polku, joka kiipeää rannalta korkealle kalliolle ja tarjoaa sykähdyttävän näkymän järvelle. Siihen jäinkin toviksi ammentamaan aamua. Kuusen latvassa lauloi rautiainen ja rastaita pyöri siellä sun täällä. Järvellä partioi joutsenpari.
 |
| Näkymä Korpuddenilta. |
 |
| Niemen kiertävä polku näytti olevan verrattain vähällä käytöllä ja välillä sai jopa olla tarkkana, että jatkoi oikeaan suuntaan. |
 |
| Korpuddenin kärki on suojelualuetta, jossa kuusivanhukset saavat kaikessa rauhassa naavoittua. |
 |
| Kallionlaki saattaa tarjota sydämentykytyksiä korkeanpaikankammoisille. |
Korpuddenin retki kannattaa ehdottomasti yhdistää visiittiin Mustion Linnan tiluksilla. Varmasti itse linnassakin kannattaa käydä (internet tietää hehkuttaa mm. upeaa kustavilaistyylistä sisustusta), mutta itse en ole vielä päässyt sisälle asti. Aamuvarhaisella linnan alue oli paksun sumun peitossa ja arvoin siinä hetken, jäisinkö kuvaamaan sitä. Päättelin kuitenkin että sopiva määrä sumua olisi todennäköisesti jäljellä vielä Korpuddenin kiepauksen jälkeen ja jatkoin matkaa. Onneksi olin oikeassa.
 |
| Huikean kuvauksellinen linnan portti, joka oli tosin niin moneen eri suuntaan vinossa, että sommittelutaidot meinasivat loppua kesken. |
Rikkaan ruukkipatruunan 1700-luvun lopulla rakennuttama Mustion Linna on niitä paikkoja, jotka jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen. Pramea kartano ja valtava puistoalue vanhoine jalopuineen ja antiikin patsaineen, joen rannalla, rosoisen ruukin kyljessä. Että Suomessako muka tällaista? Ihan absurdia. Ja tuollaisena sumuisena aamuna jotenkin ihan tästä maailmasta ja ajasta irroitettua.
 |
| Ja juuri kun luulet ettei absurdimpaa voisi olla, huomaat joen toisella puolen puiden lomasta pilkottavan prinsessalinnan tornin, joka tosin on jäänyt vain torniksi ilman linnaa saati prinsessaa. |
Linnan puisto lienee hurmaavimmillaan kesän hieman edettyä ja vehreyden vallattua sen, mutta hieno se oli myös alkukevään hiljalleen väistyvässä usvassa. Mieleeni tuli
eräs paksun sumun verhoama aamu Cambridgessa, jolloin tunsin hipsiväni jossain parin vuosisadan takaisessa ajassa ja maisemassa. Tavallaan siinä huhtikuun aamussa oli siis sekä ulkomaanmatka, että aikamatka. Matka, jolta ehti kotiin ennen aamu kymmentä.
 |
| Voimalaitos ja Mustion mylly |
