lauantai 28. tammikuuta 2017

Hiihtoniilo keinot keksii

Jos pitäisi valita mieluisin tapa liikkua luonnossa, minulle se saattaisi olla hiihtäminen. Olen tainnut olla tätä mieltä jo ihan pienestä pitäen.

Kirjoittaja 2-vuotiaana hiihtoretkeläisenä.
Mutta miten hiihtoretkeillä 2-vuotiaan kanssa, kun fjellpulkeniin tai vastaavaan investoiminen näillä Etelä-Suomen vuosittaisilla sivakointikilometreillä ei ole ainakaan vielä tuntunut mielekkäältä?

Esimerkiksi siten, että otetaan kiipeilyvaljaat, köyttä ja rattikelkka (toki myös pulkka käy vähintään yhtä hyvin, luultavasti vetäjän näkökulmasta jopa paremmin) ja valitaan retkimukavuuden maksimoimiseksi helppo maasto, kuten jää.

Tältä se sitten näytti. Tosin köyteen lisättiin jossain vaiheessa jatkopala. Pidemmässä köydessä kun on enemmän joustoa, ja siksi vähemmän nykivää.
Näillä varusteilla suuntasimme melkoista nettijulkisuuttakin äskettäin saaneelle Kirmusjärvelle. Aurinko lämmitti selkää ja jäällä oli mukavasti hankikantoa, joten sukset liikkuivat kuin itsestään eteenpäin. Tai liikkuivat niillä, joilla ei ollut vedettävänä yhtä retkeläistä rattikelkassaan – ehkä se fjellpulken olisi tullut perässä hitusen keveämmin.




Järven kenties ihastuttavin evästelypaikka löytyi erään saaren auringossa kylpeneeltä rantakalliolta. Sinne päästiin toiset enemmän ja toiset vähemmän hikoilleena. Tuntui maaliskuulta, vain talitiaisen tomera titi-tyy puuttui. Oli tofusämpylöitä, kaakaota ja keksejä.



Evästelyn jälkeen tein 2-vuotiaan kanssa tutkimusmatkan varjoiseen metsään. Löysimme mm. tosi hyvän seikkailukepin ja erityisen mahtavia käpyjä. Vetokoira jäi kallioille ottamaan aurinkoa. Metsäseikkailun jälkeen loppuretki hujahtikin sitten kiipeilytreeneissä kalliolla ja puunrungoilla.


Toppavaatteissa kiipeily on hieman kömpelöä puuhaa, muttei onneksi estä sitä.



Kovin mielelläni olisin uusinut retken tänä viikonloppuna, mutta viikossa maisema vetistyi sen verran, että joudumme ehkä odottamaan ensi vuotta. Olenko jo muistanut mainita, että Etelä-Suomen talvi on julmin vuodenaika kaikista?

Kotimatkallekin riitti vielä vauhtia ja iloista meininkiä.

4 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu, Etelä-Suomen talvi on todella julma. Juuri kun ehtii innostua, niin sitten on taas ihan mustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Jos jotain tässä on oppinut, niin mitään talviaktiviteettia ei kannata jättää "ensi viikkoon", sillä talvi saattaa olla jo mennyt.

      Poista
  2. Tuli hyvä mieli kuvia katsellessa. Muistoja siitä kun oman jälkikasvun kanssa liikuttuiin luonnossa pienestä pitäen.
    Tänä talvena on tuntunut siltä, että kunnon talven raja siirtyy yhä pohjoisemmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kiva retkitunnelma välittyi myös kuvista :) Meillä retkeily pienten retkeläisten kanssa on sellaista aika arkista tekemistä ja sellaiseen ylipäätään haluaisin muitakin kannustaa. Että pikkuretkille voi lähteä tuosta noin vain, kaikenlainen suorittaminen kannattaa unohtaa, ja että lähimetsä on aivan mainio kohde.

      Poista